Huomaatko, kuinka päivä on selvästi pidempi kuin vaikkapa kuukausi sitten. Niin pitää ollakin, sillä helmikuu on lastattu täyteen maan mainiota juhlan aihetta. Nimittäin: tässä kuussa saamme juhlia niin uutta maamme presidenttiä kuin kansallisrunoilijaamme Runebergia. Puolivälissä kuuta saa lämmöllä tervehtiä, usein vain kädenmitan päässä olevaa, Ystävää. Penkkarit ajetaan pitkin Hämeenkatua. "Hei Isänmaan Toivot ja Rauhat: pipa päähän, hrrr". Eikä tässä vielä kaikki: laskiaista kermapullineen ja pitkine pellavineen vietetään juuri ennen koululaisten talvilomaa. Mutta jotain helisevän helmiäiskuun listasta meinaa unohtua. No tietty the Karkauspäivä, jolloin tiedän ainakin yhden kirkkoherran ja erään työntekijämme puolison viettävän viimeinkin syntymäpäiväänsä. Molemmat miehiä; melko nuoria sellaisia. Ja kosivatko naiset rohkeasti karkauspäivänä? Sitä aavistelevien miesten kannattaa hankkia hamekangas valmiiksi, jos on vastauksessaan epävarma.
Tirpat laulavat helmikuun säveliä ja aurinko paljastuu huurteisten oksien lomasta. Huopatossuja vielä tarvitaan, mutta selvästi ilmassa on lupaus keväästä. Vai kuvittelenko vain? Naisten Teematiistaissa Leila opastaa oikeanlaisen kiltteyden ja luvallisen itsekkyyden lähteille. Sieltä saamme porukalla ammentaa kotiinkin vietävää.
Juhlakuun voisi aloittaa Fredrikan tortuilla ja vaalikahvilla.
Tortun historiikki:
Usein kuullun käsityksen mukaan runebergintortun kehitti J. L. Runebergin vaimo Fredrika Runeberg, jonka tiedetään tehneen miehelleen vehnäjauhoista, korppujauhoista, keksimuruista ja manteleista omenahillolla ja sokerikuorrutuksella koristeltuja leivoksia. Tarina kertoo, että Runebergillä oli makean nälkä, joten hän pyysi vaimoltaan jotain makeaa, mutta hänellä ei ollut mitään makeata. Fredrika päättikin tehdä leivonnaisen niistä aineksista, mitä hänellä oli. Fredrika Runebergin 1850-luvulta peräisin olevassa reseptikirjassa on kyseisen leivoksen ohje, joka kuitenkin lienee muunnelma alun perin porvoolaisen kondiittorimestarin Lars Asteniuksen 1840-luvulla luomasta tortusta. Wikipedia
Runebergin tortut silloin joskus ennen...
400 g voita
400 g sokeria
5 munaa
400 - 500 g vehnäjauhoja
1 ½ tl hirvensarvisuolaa (Apteekista)
1 dl piparinmuruja
2 dl korppujauhoja
½ dl mantelirouhetta
Appelsiinin kuorta
½ tl karvasmanteliöljyä (Apteekista tai kaupasta)
Paista 175 – 180 asteessa.
Torttuvuoat (muista voidella ja korppujauhottaa) täytetään n.3cm korkeiksi taikinalla. Painetaan keskelle tila vadelmamarmeladille (huom. paistamisen kestävää marmeladia). Paistetaan 175-180 asteessa, kunnes irtoaa vuoasta (huomaa selvästi, kun kutistuu hieman).
Torttuja voi säilyttää jääkaapissa. Ennen tarjoilua tehdään tortuille maukas kostutus; vettä, sokeria, konjakkia/ tujaus brandyä. Koristellaan vadelmahillolla ja sokerikuorrutteella.
***
VIISAUS:
Elämää ei mitata hengenvetojen määrällä, vaan niiden hetkien määrällä, jotka saavat henkemme salpautumaan.
tuntematon
Jumalan Ihmeitä elämääsi
t. Outi&co
